vko.31 // 1.8.2016

FC Lahti Hall of Fame - #11 Niki Helenius

FC Lahti Hall of Fame - #11 Niki Helenius

Kuva: Antti Sepponen

FC Lahden Hall of Fameen numerolla yksitoista valitaan hyökkääjä ja herrasmiespelaaja Niki Helenius. Lahtelaisen jalkapallokoulun kasvatti pelasi Kuhnureissa jo talvella 1996 FC Lahden ensimmäisessä ottelussa.

Tämän jälkeen Helenius kantoi FC Lahden paitaa seitsemän kauden ajan. Lisäksi hyökkääjälegenda teki lyhyen paluun mustapaitoihin kaudella 2009.

Kuusysin kasvatti Helenius näki aitio paikalta FC Lahden perustamisen ja seuran alkuvuodet. Itse fuusiota hän pitää edelleen hyvänä, vaikka lapsuutta värittivätkin katsomossa seuratuttiukat paikalliskamppailut Kyykän ja Reippaan välillä. Nuori hyökkääjälupaus oletti aloittavansa seurojen yhdistyttyä reservijoukkue FC Pallo-Lahdessa, mutta tie kävikin suoraan ykkösjoukkueeseen.

- Tuntui, että fuusio oli selkeästi esillä jo edeltävänä kesänä. Lopulta se ei edes tullut yllätyksenä. Se oli enemmänkin odotettu ratkaisu. Pääsin FC Lahden treenirinkiin, kenties siksi, kun ulkomaalaisvahvistukset eivät olleet saapuneet. Ensimmäisessä ottelussamme (toim. huom. FC Lahti – FC Pallo-Lahti) kävi sääliksi Pallo-Lahden maalilla pelannutta Toni Etu-Seppälää, joka joutui antautumaan kahdeksan kertaa, Helenius muistelee.

Heleniuksen kolme ensimmäistä vuotta meni hieman totutellessa. Kausia sotkivat niin armeija, kuin loukkaantumiset. Keväällä 1999 Helenius lainattiin FC Mikkeliin, jossa palaset loksahtivat kohdilleen. Hyökkääjä oli myös kentällä, kun Lahti varmisti sarjapaikkansa 1999.

- Karsinnoissa pelasin todella puolikuntoisena. Minulta oli leikattu umpisuoli ja pelasin tikkien repeämisen uhalla. Se oli todella taistelupeli. Muun muassa Lasse Peltonen siivosi pallon maaliviivalta Pietarsaaressa, Helenius kertoo.

Helenius nousi liigaeliittiin 2000-luvun alussa. Kauden 2001 maalisaldo näytti komealta, liigamaaleja kertyi 11. Seuraavalla kaudella Lahti selviytyi Suomen Cupin finaaliin. Hyökkäyspään väkkärä istui itse semifinaalin katsomossa, mutta kuntoutui finaaliin.

- Kausi 2001 alkoi huonosti, mutta muutimme pelisysteemiä. Sitten peli lähti luistamaan, ja oma pelini myös. Seuraava kausi oli päättyä nilkkavammaan. Sain toipumisennusteen, joka oli kuusi viikkoa. Suomen Cupin finaali oli viiden ja puolen viikon päässä. Jos Lahti ei olisi voittanut Allianssia semifinaalissa, olisi kauteni ollut siinä. Treenasin silloin kuin nyrkkeilijä, yhtä ottelua varten. Finaali oli kuitenkin iso pettymys. Vaikka Haka oli selkeä ennakkosuosikki, olimme valmistautuneet huolella ja pelasimme erittäin hyvin ulosajoon asti. Olin ottanut finaalin nauhalle ja kesti liki kaksi vuotta, kun pystyin katsomaan sen, Helenius kertaa.

Helenius siirtyi Anjalankoskelle MyPaan kaudeksi 2004. Siellä hyökkääjä saavutti Suomen mestaruuden ja pääsi pelaamaan kansainvälisiä pelejä. Tie toi miehen takaisin Lahteen noin puolikkaaksi kaudeksi vuonna 2009.

- Siirrosta oli ollut puhetta Lumion Jussin kanssa jo aikaisemmin. Rafaelin loukkaantumisen jälkeen teimme sitten lyhyen sopimuksen. Pelasin muutaman harjoitusottelun, mutta paikat eivät kestäneet. Silloin harmitti, kun tiesi, että ura on ohi, eikä pääse enää pelaamaan. Ei ollut vielä tullut kyllästymistä jalkapalloon, Helenius harmittelee.

Helenius liittyy myös kiinteästi FC Lahden vähemmän tiedossa olevaan historiaan. Alkuaikoina FC Lahdessa pelattiin myös futsalia ja Helenius oli joukkueen kantavia voimia. Hän kävi pelaamassa futsalia Lahden lisäksi Tampereella. Lisäksi hän edusti futsalissa maajoukkuetta. Maajoukkueen pelatessa FC Lahtea vastaan suurhallissa Helenius teki maajoukkuepaidassa maalin Kuhnurien verkkoon.

- Yöfutisturnauksen yhteydessä oli futsalin näytösotteluita. Olin maajoukkueen mukana ja niin siinä taisi käydä, että tein maalin. Peli oli kuitenkin sen verran leikkimielinen, että ei sitä edes ajatellut. Futsal oli muutenkin silloin alkutekijöissä. Sarjaa ei ollut, vaan mestaruudet ratkottiin turnauksilla. Maajoukkueeseenkin tuli välillä valituksi, vaikka ei ollut edes missään seurassa, Helenius nauraa.

Fiksu hyökkääjä oli mukana FC Lahden ja Vellamo-akatemian pilottihankkeessa, jossa nuoria urheilijoita kannustettiin opiskelemaan urheilu-uran ohella. Helenius luki Vellamo-akatemian kautta yliopiston historian ja sosiaalipolitiikan kursseja ja suoritti paljon kieliopintoja. Lukemisesta olikin hyötyä, sillä nykyisin Helenius työskentelee historian ja yhteiskuntaopin opettajana lukiossa.

- Se oli todella hyvä juttu. Tuli juuri hyvään aikaan. Jalkapallo on kuitenkin sen verran epävarma ammatti. Vellamosta oli iso hyöty jatkoa ajatellen. Oli myös hyvä, että kentän ulkopuolella oli jotain tekemistä, Helenius kiittelee.

Jalkapalloa legenda ei ole täysin unohtanut. Hän on mukana Kuusysin poikien valmennuksessa yhdessä Tuomas Kuparisen kanssa. Lisäksi Helenius on käynyt pelaamassa hieman Kortteliliigaa. Uraansa hän muistelee erityisellä lämmöllä.

- Futaajan elämä oli kivaa. Olen iloinen, että sain pelata kotikaupunkini seurassa ja Hiihtiksellä, jossa tuli pienenä katsottua matseja. Jalkapallon kautta sain myös tavata erilaisia persoonia ja sitä kautta tuli myös paljon kavereita, Helenius päättää.