Omaa valintaansa FC Lahden Hall of Fameen Koskinen pitää suuresti arvossaan.
– Onhan se upea kunnianosoitus. Mitä tässä on seuraillut valittuja henkilöitä, niin kunnianarvoiseen porukkaan pääsee mukaan. Ei voi kiistää, että tuntuu todella hyvältä, Koskinen myhäilee.
Koskinen aloitti uransa miesten tasolla vuonna 1989 Reippaassa ja päätti sen kauden 2005 päätteeksi FC Lahdessa. Pelaajauransa aikana myös MyPaa, Willem II:ta, Anyang LG Cheetahsia ja FC Hakaa edustaneelle Koskiselle jäi omasta pelaajaurastaan todella lämpimät muistot.
– Olen mietiskellyt asiaa ja erittäin hyvät muistot jää. Mikään ei jää kaduttamaan sillä tavalla. Suomessa pääsin pelaamaan huipulla, pääsin maajoukkueeseen ja pääsin maistamaan ammattilaiselämää ulkomailla. Saavutin sen tason, mikä oli saavutettavissa näillä lahjoilla. Ehkä vähän loppuvaiheessa jollain tasolla tuli loukkaantumiset, mutta ne kuuluvat tähän hommaan, Koskinen miettii.
Koskinen pelasi kaudella 1999 varsin eksoottisessa maassa, Koreassa, Anyang LG Cheetahsin (nyk. FC Seoul) riveissä.
– Niistä on tullut terveempiä urheilullisia seuroja, siihen aikaan ne olivat isojen korealaisten yritysten joukkueita, Koskinen alustaa.
Koreaan Koskinen päätyi hollantilaisesta Willemistä, missä ei ollut tarjolla enää yhtä isoa roolia kuin aiemmin.
– Willemissä aikanaan ensimmäisen kauden jälkeen operoitiin akillesjännettä ja sinne tuli kilpailua. Oli reilu peli ja minulle sanottiin, että jos kaikki ovat terveenä, peliaikaa ei ole hirveästi tiedossa. Sitten alettiin katselemaan vaihtoehtoja. Hollantilainen agenttifirma tarjosi tällaista ajatusta, että haluaisinko lähteä. Kävin näytillä Koreassa ja tarjosivat sitten sopimusta, Koskinen kertoo.
– Siihen aikaan Korea ei kuulunut Bosmanin piirin. Aika hanakalaa oli ja kielimuuri valtava. Ei juurikaan englantia puhuvia pelaajia tai valmentajia. Kulttuuri ja ruoka hirveän erilaista. Urheilullisessa mielessä ihan hyvä vaihtoehto, muttei sosiaalisen elämän tiimoilta. Nyt voi jo vähän naureskella, että olipahan seikkailu, Koskinen jatkaa naureskellen.
Kuhnureita Koskinen edusti kolmen kauden ajan (2003-2005).
– Se oli musta hienoa aikaa. Harjoittelu oli järkevää, mielekästä ja tehtiin oikeita asioita. Siihen aikaan laskin itseni kokeneeksi pelaajaksi. Meillä oli nuori joukkue ja seura menossa eteenpäin, Koskinen aloittaa.
– 2003 kausi oli ensimmäinen minkä olin, se meni penkin alle. 2004 kausi oli hyvä. Pysyin terveenä ja mukaan tuli Taulon Villeä ja muita uusia nuoria kavereita. Alkukausi meni huonosti, keskikesällä olimme hurjassa vireessä ja syksyllä vähän hyydyttiin. Taisin jossain tähdistössä olla, Uudenmaanpiirin parhaaksi miespelaajaksi valittiin. Se on jäänyt mieleen. 2005 lähti hyvin käyntiin, kun voitettiin Uusi Lahti Cup. Polvivaivoja tuli ja sitten se oli loukkaantumisten värittämä kausi. Pelasin kymmenkunta peliä, Koskinen kertaa.
Koskinen uran viimeiseksi otteluksi jäi vieraspeli Kuopion Palloseuraa vastaan.
– Ennen viimeistä peliä lääkärimme Kaukosen Tomi kävi ottamassa nestettä polvesta meidän makuuhuoneessa. En voinut mennä pukukoppiin puoliajalla, koska polvi olisi jäykistynyt. Sanoin ”Hapelle” (Harri Kampman), että jään hölkkäilemään kentälle. 70 minuuttia pelasin urani viimeistä liigapeliä, Koskinen muistelee.
Koskinen ei päässyt Lahden kanssa juhlimaan kertaakaan
mitalisijaa ja se on asia joka hieman harmittaa joukkueen entistä kapteenia.
– Ainoa mikä harmittaa on se, että kotikaupungin joukkueessa en saavuttanut mitalia, Koskinen sanoo.
MyPassa ja Lahdessa Jukka pääsi pelaamaan veljensä Jarkon kanssa samassa joukkueessa.
– Upeatahan se oli. Se oli hienoa aikaa. Molemmat laskin kokeneisiin pelaajiin ja oltiin molemmat kapteenistossa. Koen, että oltiin tärkeitä lenkkejä FC Lahdelle, Koskinen hehkuttaa.
Koskinen kokee, että seura on mennyt eteenpäin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Isompia kehitysloikkia kenties kuitenkin kaivattaisiin.
– Tietyllä tavalla asiat ovat kehittyneet. Toki toivoisi, että otettaisi isompia askeleita. Tämmöinen ammattimaisuuden lisääminen olisi enemmän toviottaa mielestäni. Satsauksia organisaation puolelle, urheilutoimenjohtajaa tai vastaavaa, Koskinen heittää.
– Pelaajapuolelle on pakonsanelemanakin tullut nuoria kavereita Lahdesta ja muualta. Yhteistyöjutut esimerkiksi Zenitin kanssa on hyvä asia. Toivoisi, etteivät asiat olisi pelkästään ihmisistä kiinni. Ihmiset aina vaihtuvat, mutta silloin olisi tärkeää, ettei tarvitsisi alkaa rakentelemaan uudelleen asioita, Koskinen jatkaa.
Käynnissä olevaa kautta Koskinen on seuraillut aktiivisesti.
– Tämä kausi peilaa sitä jollain tavalla. On löydetty Tuomisen Jassea ja kumppaneita. Pojat ovat täydestä tuntemattomuudesta tulleet. Ovatko joutuneet kohtuuttoman kovan taakan alle ja joutuneet kannattelemaan joukkuetta? Toki siinä kasvaa. Sitä taiteiluahan se on. On ollut huonoa tuuria, että Tomi Maanoja pelaa nyt hyvin HIFK:n maalilla, mutta rehellisyyden nimissä ei onnistunut Lahden paidassa. Pelejäkin olen nähnyt ja hyvin harvoin Lahti on ollut selkeästi huonompi, vaikka on tullut tappioita ja tasapelejä, Koskinen pyörittelee.
JUKKA KOSKINEN
29.11.1972
Debyytti FC Lahden paidassa: 24.1.2003 vs. Rakuunat (harjoitusottelu)
Debyyttimaali FC Lahden paidassa: 6.5.2003 vs. Pantterit (Suomen Cup)
Veikkausliigaotteluita Kuhnuripaidassa: 50
Veikkausliigamaaleja Kuhnuripaidassa: 5
A-Maaotteluita: 17
Maaleja A-Maajoukkueessa: 1
Katso tästä Jukka Koskisen haastattelu KuhnuriTV:ssä
