Järvisen jalkapalloharrastus sai alkunsa isoveljen jalanjäljissä. Isoveli pelasi Kyykässä ja Järvisten isä toimi huoltajana. Toni pyöri pienestä pitäen maskottina ja pallopoikana ja sieltä kipinä jalkapalloon iski. B-junioreista Järvinen siirtyi suoraan FC Pallo-Lahteen, joka oli FC Lahden kakkosjoukkue.
– Isoveljen ja isän jalanjäljissä pyörin maskottina ja pallopoikana harjoituksissa ja turnauksissa ympäri Suomea. Sieltä se innostus sitten iski. Vuonna 2000 siirryin Pallo-Lahteen. Se oli hyvä hyppäys miesten peleihin. Juuri sellainen, mitä silloin kaipasin, koska A-junioreissa pelaaminen olisi ollut tavallaan välivuosi. Sain paljon peliaikaa miesten peleissä ja opin paljon. Meillä oli hyvä joukkue, Järvinen muistelee.
Järvinen sai liigadebyyttinsä 2002 hieman erikoisella tavalla. Kuhnurit hakivat vimmatusti maalia Tammelassa Tampere Unitedin vieraina ja kärjessä kirmasi kaksi puolustajaa, Järvinen ja Ilkka Mäkelä.
– Muistan liigadebyytin hyvin. Pyykölän Jari laittoi minut ja Ilkka Mäkelän kärkeen, vaikka olimme molemmat puolustajia. Ilmeisesti sillä haettiin nopeutta. Olihan Ilikin varsin nopea, vaikka hänellä oli jo enemmän ikää, Järvinen nauraa.
Liigauran aikana Järvinen pelasi kärjen lisäksi sekä laitapuolustajana että laiturina. Itse hän viihtyi parhaiten puolustajana. Järviselle jäi FC Lahdesta todella hyvät muistot, vaikka kentällä kirkkaimmat kruunut jäivät saavuttamatta.
– Viihdyin laitapakin paikalla. Tykkäsin myös hyökätä, mutta puolustus oli se juttu. Pääasia, että pääsin kentälle. Lahdesta jäi tosi hyvät muistot. Kotikaupungin joukkue, oikeastaan kasvattajaseura ja siinä pelaaminen oli hienoa. Organisaatio meni eteenpäin, olosuhteet paranivat koko ajan ja asiat hoidettiin aina hyvin, Järvinen kiittelee myös taustoja.
Lahdesta Järvisen tie vei Tampereelle mestarijoukkue Tampere Unitediin. Myös Unitedissa Järvinen sai paljon vastuuta ja ensimmäinen kausi päättyikin tuplamestaruuteen. Järvisen hyvät otteet poikivat kutsun talvimaajoukkueeseen.
– Lahdessa ei pyttyjä tullut, vaikka joukkueet olivat sellaisia, että ne olisivat voineet pärjätä. Siirto TamU:iin oli onnistunut siirto. Halusin myös kokea jotain muutakin, kuin tutun ja turvallisen FC Lahden, jossa olin jo nähnyt ja kokenut kaiken. Se hetki alkoi olla viimeisiä mahdollisia aikoja lähteä katsomaan, miltä tekeminen näyttää ja miten hommat hoituvat muualla. Jos en olisi lähtenyt silloin, niin olisin luultavasti jäänyt koko loppu-urakseni Lahteen. Onnistunut kausi ja luottoa tuli. Joukkue oli tosi kova. Oman uran kannalta erittäin hyvä siirto. Oli myös kiva kokea talvimaajoukkue, Roy Hodgson ja Stuart Baxter, Järvinen kertoo.
Nykyisin Turussa asuva Järvinen on tekemisissä jalkapallon kanssa poikansa kautta. Lisäksi hän pelaa Turun Palloseuran ikämiehissä. FC Lahden otteita hän seuraa kiinnostuneesti. Valinta FC Lahden Hall of Fameen on Järviselle suuri kunnia.
– Jalkapallon kanssa olen tekemisissä siten, että valmennan pojan joukkuetta. Lisäksi pelaan ikämiehissä. Seuraan FC Lahtea kiinnostuneesti. Katson tulokset ja koosteet. Tulee myös juteltua FC Lahden otteista muun muassa isäni kanssa, joka käy katsomassa enemmän pelejä. Valinta Hall of Fameen on aikamoinen kunnia, kun katsoo nimiä, joita sinne on valittu. On kiva saada kunnianosoitus nimenomaan FC Lahdelta. Olen kiitollinen. Erittäin hieno homma, että näin muistetaan, Järvinen päättää.
