vko.05 // 31.1.2017

​Jasse Tuominen – Matkalla maailmalle

​Jasse Tuominen – Matkalla maailmalle

FC Reippaan 21-vuotias kasvatti Jasse Tuominen iski itsensä viimeistään viime kaudella lähes kaikkien kotimaista jalkapalloa seuraavien ihmisten tietoisuuteen. Nuorukainen oli Kuhnurien paras maalintekijä kymmenellä rysällään esiintyen pelikentällä ihailtavan ennakkoluulottomasti illasta toiseen.

Nyt pureudumme tuon pitkänhuiskean hyökkäyspään virtuoosin menneisiin hetkiin. Luomme myös katsetta tulevaan tässä kahdessa eri osassa julkaistavassa Tuomisen kattavassa erikoishaastattelussa.

Tuominen päätyi jalkapallon pariin jo hyvin varhain. Hän oli viisivuotias, kun FC Reippaassa pelaamisen aloittanut muuan ikätoveri Joel Mero kysyi, tulisiko myös Tuominen mukaan joukkueeseen. Tuomisen isä Juha Tuominen oli FC Kuusysin miehiä, muttei asettunut esteeksi poikansa seuravalinnan suhteen. Niinpä Jasse aloitti uransa viirupaidoissa.

- Lapsuuteni oli tosi hyvä. Siitä kiitos vanhemmille, kaikki tarvittava oli. Aika paljonhan siihen futista mahtui, Tuominen miettii jälkikäteen.

Juha Tuominen toimi vuosikaudet FC Lahden fysioterapeuttina ja Jasse pääsikin haistelemaan edustusjoukkueen toimintaa niin läheltä kuin voi pyörimällä Kisapuistossa pukukopin nurkilla aina silloin tällöin. Isä vaikutti lajivalintaan väkisinkin, vaikkei palloa jalkaan suoranaisesti tyrkytettykään.

- Varmaan vaikutti aika paljonkin, kun futista tuli ihan pienestä asti seurattua.

Nuorempana Jasse ei tahtonut aina kuunnella isänsä neuvoja kehonhuollon suhteen. Tänä päivänä tilanne on eri.

- Vanhempia ei tahdo kuunnella, vaikka olisi ammattitaitoa. Kun on ollut nuorempi, niin halusin sen saman tiedon jonkun muun kautta. Nykyään, jos esimerkiksi kiristää jotain paikkaa, niin menee vaan isän luokse ja hän auttaa.

Mero siirtyi Lahdesta saksalaiseen Borussia Mönchengladbachiin kesällä 2013. Mero ja Tuominen ovat edelleen parhaita ystäviä keskenään.

- Ykkös- ja kakkosluokka oltiin eri kouluissa, mutta sitten menin Kiveriön kouluun. Ylä-aste oltiin Lahden Yhteiskoulussa. Oltiin vielä samassa urheilulukiossa, mutta sitten Joel lähti Saksaan. Juuri viime syksynä olin viikon hengaamassa hänen luonaan Saksassa, Tuominen kertoo.

Jalkapallontäyteinen lapsuus ja nuoruus muovasivat Tuomisesta jalat maassa olevan tyypin, joka ei turhia stressaa.

- Mielestäni olen rento äijä. En ehkä ole äänekkäimmästä päästä, mutta kun minuun oppii tutustumaan, niin olen aika helposti lähestyttävä.


Loukkaantuminen

2013 vuosi oli käänteentekevä Tuomisen uralle monella tapaa. Tuominen oli noussut liigajoukkueen mukaan ja pääsi tekemään liigadebyyttinsä 25.08.2013 vieraspelissä JJK:ta vastaan. Syksyn viimeisessä A-junioreiden pelissä Kisapuistossa taivas kuitenkin musteni, kun Tuomisen oikean polven eturistiside meni poikki.

- Ensimmäisellä puoliajalla sain pallon 16-alueen lähellä ja lähdin haastamaan. Yritin kääntyä, niin silloin napit tarrasivat kiinni "Kispin" tekonurmeen ja sitten vaan matka pysähtyi seinään. Kuului napsahdus ja tiesin, että jotain meni pahemmin, Tuominen muistelee.

- Se oli aika rankka paikka. Olin silloin 17-vuotias ja 6-8 kuukautta tuntui aika helvetin pitkältä ajalta siinä hetkessä. Meni pitkään, että sain pään kasaan. Sitten mietin, että nyt voin kehittää niitä osa-alueita, mitä ei normaalisti tulisi tehtyä, Tuominen jatkaa.

Loukkaantumiset kuuluvat urheilijan arkeen ja juuri ristisidevammat ovat jalkapallon pelaajien keskuudessa melko yleisiä. Esimerkiksi Lahden harjoitusrinkiin kuulunut Tino Villgren koki sen nahoissaan reilu kuukausi sitten, kun harjoituksissa hänen oikeasta polvestaan napsahti eturistiside poikki.

- Ei se maailmaa kaada. Vaikka se tuntuu aluksi pitkältä ajalta, niin se menee nopeasti. Se on pieni aika urasta. Ottaa sen periaatteen, että se jalka on vahvempi, mitä se oli silloin kuin meni rikki, niin tulet vahvempana takaisin, Tuominen neuvoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Vuosi Mikkelissä ja paluu Lahteen

Polvivamman jälkeen vuosi 2014 meni pitkälti kuntouttaessa polvea. Tuominen pääsi joukkueharjoituksiin mukaan loppukesästä, mutta tuntuma oli vielä pahasti hukassa. Syksyllä Tuominen lähti suorittamaan varusmiespalveluaan.

- Intti tuli sopivaan saumaan, kun sai polven kuntoon. Sai sen pois alta, Tuominen tuumaa.

FC Lahti sijoittui kauden 2014 päätteeksi hienosti kolmanneksi. Tämä tiesi seuralle europelejä kesälle 2015 ja se näkyi myös joukkueen rakennuksessa. Kauteen 2015 Lahti valmistautui kenties historiansa nimivahvimmalla pelaajapakalla.

Tuominen kärsi kevään aikana pienistä vaivoista ja näytti siltä, ettei vastuuta ole liigan puolella tulossa. Lahtea vuosina 2008 - 2010 valmentanut Ilkka Mäkelä valmensi tuolloin ykkösessä pelaavaa Mikkelin Palloilijoita ja hän halusi Tuomisen sekä Onuray Kösen lainasopimuksella Mikkeliin.

- Ajattelin, että se kehittää enemmän kuin kakkosen pelit. En olisi ollut vielä varmaan valmiskaan liigapeleihin, oli se tuntuma niin hukassa, Tuominen näkee.

Tuominen aloitti Mikkelissä ryminällä ja teki tulosta tasaiseen tahtiin. Joukkueena kausi sen sijaan oli melkoista tervanjuontia.

- Oli mukava kesä ja nautin pelaamisesta siellä. Kun tuli onnistumisia, niin halusi vaan enemmän ja enemmän. Jengillä ei mennyt hyvin ja itsekin otin välillä vähän raskaasti tappiot.

Tuominen iski ykkösessä vakuuttavat seitsemän maalia 19 pelissä.
Lahdessa hyvät otteet eivät jääneet huomaamatta ja syksyksi kutsu kävi takaisin liigajoukkueen mukaan.

- Ajattelin, että jos olisin pelannut loppukauden Mikkelissä, niin se ei olisi ollut ongelma. Oli kuitenkin hienoa, kun Lahti halusi minut takaisin. Sen takia oli helpompi tulla liigan vauhtiin mukaan viime kaudella, kun oli ehtinyt tottua tasoon jo edellisenä syksynä.

Kausi 2016

Tuominen esiintyi kauden 2015 syksyn peleissä varsin lupauksia herättävästi ja valmennusjohto kaavaili hänelle merkittävää roolia kaudelle 2016. Tuominen vastasi huutoon ja pelasi vakuuttavan harjoituskauden. Meno ei hyytynyt liigan alkaessa, vaan heti kauden avauspelissä Tuominen puski uransa ensimmäisen liigamaalin FC Interiä vastaan. Tuon maalin Tuominen nostaa ylitse muiden viime kaudella syntyneistä kaunokaisista.

- Se oli aika hieno fiilis, kun pääsi painamaan (Faith) Obilorin nenän edestä takakulmaan. Kaikki maalit muistan, mutta se on jäänyt eniten mieleen, Tuominen fiilistelee.

Henkilökohtaisesti Tuominen on omaan viime kauteensa tyytyväinen, vaikka vammat hidastivatkin menoa loppukaudesta. Joukkueen kahdeksas sija ei sen sijaan antanut aihetta tyytyväisyyteen.

- Tuntui, että mitä enemmän pelasi ja sai vastuuta, niin menin pelaajana eteenpäin. Siinä oli vähän tekemistä välillä, että olisi saanut täyden maksimin niissäkin peleissä, kun pelejä oli paljon. Tietysti kaikilla on välillä "offday", Tuominen tietää.

- Aika paljon on tapahtunut parissa vuodessa. Silloin kun polvi meni, niin en ehkä miettinyt että olisin tässä, missä olen nyt. Töitä on tehty ja kiva, että se rupeaa tuottamaan tulostakin pikkuhiljaa, Tuominen hymyilee.

Tuominen ilahdutti Lahden kannattajia pariin otteeseen tuulettamalla maalejaan "Moi lahtelaista!" -tuuletuksella. (Katso tuuletus yllä olevalta videolta ajassa 3:50)

- Minulla on käsitys, että Lahdessa ällät ilmaan, kun edustetaan, mistä ollaan. Tässä ollaan lahtelaisia ja edustetaan Lahtea, niin on kiva näyttää kotikaupungille mistä on. En tiedä tajusiko muu jengi, mutta ainakin täällä Lahdessa tajutaan, Tuominen hymyilee.


Lue Tuomisen haastattelun toinen osa huomenna!

Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tamminen