vko.18 // 5.5.2017

De Kisapuisto

De Kisapuisto

Kuvassa Kisapuisto 50 vuotta sitten ja Kisapuisto 2 vuotta sitten. (Kuva: FC Lahti / Juha Tamminen)

Huhtikuinen, aurinkoinen aamupäivä alkaa olla jo lämmin. Viileänkostea ja pimeä talvi on enää viimeistä vaille kuopattu. Hengitys hieman höyryää, samoin kahvi pahvisessa kupissa. Maa on kostea, vaan ei märkä enää. On lauantaiaamu, joka on täynnä elämää. On aivan tavallinen kevätlauantai.

Paikka on kaunis, historiallinen, idyllinen ja kaupunkilaisille rakas. Se on jalkapallokeskus, joka imee sisäänsä satoja tyttöjä ja poikia, vanhempia, valmentajia, huoltajia, katsojia. Se on jalkapallokeskus, joka kertoo kaupunkilaisilleen tuhansia tarinoita, joita on kertynyt vuosikymmenten ajan, aina vain uuden huhtikuisen lauantain toistuessa samanlaisena mutta tietenkin erilaisena.

Viikonloppuisin keskus täyttyy myös vierailijoista: tytöistä, pojista, vanhemmista, valmentajista, huoltajista ja katsojista. Viikonloppuisin pelataan, se on tapa. Vierasjoukkueidenkin keskuudessa ymmärretään, että on saavuttu keskukseen, joka on enemmän kuin kentät, pukukopit ja kahvilat. Se on tapa elää ja elimellinen osa kaupungin identiteettiä.

Ilman täyttää huudot, ohjeet, pillinvihellykset, riemu, pettymys ja kannustus. Puisto on täynnä elämää, josta ohikulkijatkin hengittävät osansa, matkallaan kuka minnekin. Ei kai kaupunki voisi olla enempää elossa. Puisto yhdistää sukupolvet toisiinsa. Siellä ei olla herroja, ei narreja, ei vasemmalla tai oikealla. Ollaan vain, yhteisen rakkauden sylissä.

Jalkapallo yhdistää. Siksi puisto on sille kaupungille niin tärkeä. Se on huomattu myös laji-ihmisten ulkopuolella. Jalkapallo liikuttaa kaupungissa ylivoimaisesti eniten lapsia, nuoria ja aikuisia. Sillä on lukematon määrä positiivisia vaikutuspintoja kaupungin hyvinvointiin: liikunta, sosiaalisuus, identiteetin vahvistaminen, me-henki, kunniakkaan ja menestyksekkään historian jatkaminen, muutamia mainitakseni.

Eikä vähäinen ole kaupungin edustusjoukkuekaan. Sekin on täällä, samassa puistossa. Se on puheenaihe ja yhteinen kiinnostuksen kohde, fanituksenkin. Edustusjoukkue on kaupungin lähettiläs muualle maahan ja koko maailmaan. Vaikka kaupungin suurin euromenestys on toistaiseksi tullut 1900-luvun puolella, sitä ei ole unohdettu, vaan sitä muistellaan edelleen, myös tänä huhtikuisena lauantaiaamuna. Se on voimavara, joka lämmittää kuin se höyrävä kahvi pahvisessa kupissa. Jalkapallosta voit puhua missä vain, kenen kanssa vain.

Edustusjoukkueen harjoitukset keräävät kerrasta toiseen katsojia kentän laidalle. Pelkät pelit eivät riitä tosifanille ja medialle, kerrottavaa riittää otteluiden välissäkin. Puistossa voi tavata pelaajat ja valmentajat ihan lähellä, pyytää nimikirjoituksia, ottaa yhteiskuvan ja vaihtaa ehkä muutaman sanankin. Täällä päästään lähelle ja ollaan lähellä. Tuntuu, että tällainen puisto rakentaa käyttäjiensä kanssa terveen arvomaailman aivan kuin itsestään.

Mikä se tämmöinen puisto on, voiko olla tottakaan? Ehkä jo arvaat, mistä kirjoitan. Tai ehkä et?

De Meer oli Amsterdamin Ajaxin harjoituskeskus aina 2000-luvun alkuun asti. Siellä seuran juniorit ja edustusjoukkkue harjoittelivat, pelasivat, ruokailivat, keskustelivat – elivät – yhdessä päivästä toiseen vuosikymmenien ajan. Elin itse sitä ajaxilaista elämää kahteen otteeseen kahden harjoitusleiriviikon ajan ja ymmärsin, mikä merkitys tällaisella puistolla voi olla paitsi seuran myös koko kaupungin yhteisöllisyyteen.

De Meerin jälkeen Ajax siirtyi uudelle stadionille ja harjoituskeskukseen sillä erotuksella, että edustus- ja reservijoukkueelle rakennettiin oma keskuksensa uuden ottelustadionin, Amsterdam Arenan, yhteyteen. Muutaman vuoden harharetken jälkeen ykkösjoukkueetkin palasivat samaan harjoituskeskukseen juniorijoukkueiden kanssa, kun huomattiin, että De Meerin henki oli hävinnyt seurasta.

Yhteisen puiston merkitystä ei saa aliarvioida. Olisiko siinä opetusta meille? Voisiko Lahdessa olla omannäköisensä ja -kokoisensa De Meer? Jalkapallo liikuttaa tuhansia lahtelaisia junioreita ja tarjoaa moninkertaiselle joukolle mielekkään yhteisön. Puhutaan aika isosta kokonaismäärästä Lahden kokoisessa kaupungissa.

FC Lahti jatkaa siitä mihin Reipas ja Kuusysi jäivät. FC Lahti on nyt Kuusysin ja Reippaan edustusjoukkue ja osa katkeamatonta lahtelaisen jalkapallohistorian ketjua. Niin Reippaalle kuin Kyykällekin Kisapuisto oli koti, josta seurat ammensivat menestyksensä ja henkensä. Suodaan sama FC Lahdelle ja koko lahtelaiselle futisperheelle. Siitä hyötyy koko kaupunki.

Antti Pohja

Kirjoittaja on FC Kuusysin juniori ja entinen ammattilaispelaaja, joka toimii nykyään viestintätoimisto Tulus Lahti Oy:n toimitusjohtajana.