vko.24 // 12.6.2017

​Drilon Shala – Mies joka teki maalin, jonka muistamme aina

​Drilon Shala – Mies joka teki maalin, jonka muistamme aina

Kuva: Antti Sepponen

Kosovolaistaustaista Drilon Shalaa voidaan pitää FC Lahden seuraikonina. Ikoniseen asemaan Shala nousi jo aika päivät sitten. Tarkalleen ottaen vuosi oli 2008 ja päivä 26. lokakuuta. Lahti saavutti tuolloin seurahistoriansa ensimmäisen mitalin, väriltään pronssisen, voittamalla verivihollisen eli HJK:n vieraskentällä.

Tiukka taisto päättyi Lahden 1-0-vierasvoittoon ja ottelun ainokainen merkittiin nuoren Shalan nimiin. Shalan maali kirjattiin historiankirjoihin isoin kirjaimin ja tuo osuma kirvoitti Lahden kannattajat kirjoittamaan miehelle jopa oman kannatusvärssyn, joka kajahtaa edelleen ilmoille tasaisin väliajoin Lahden otteluissa. Viimeiset vuodet ovat olleet Shalalle enemmän tai vähemmän vaikeita. Viime vuonna pelejä kertyi loukkaantumisten vuoksi vain kuusi.

Tänä keväänä Shala pelasi upeasti, kenties uransa parasta jalkapalloa ja suurimman osan peleistä vieläpä laitapakkina. Ennen tämän jutun julkistamista tapahtui kuitenkin jotain, joka toi tarinalle uuden, yllättävän synkän säväyksen. Vieraspelissä FC Interiä vastaan 31.05.2017 Shala vaihdettiin toisella puoliajalla kentälle loukkaantuneen Hassan Sesayn tilalle. Shala ehti olla kentällä vain kymmenisen minuuttia, kun hänen nappulakenkänsä tarrasivat nurmeen kiinni ja hänen oikeasta polvestaan katkesi eturistiside. Tämä tarkoittaa pitkää huilia, eikä Shalaa enää tämän kauden otteluissa tulla kentällä näkemään.

Ikävä juonteenkäänne ei kuitenkaan vesitä tarinaa tai matkaa, jonka Shala on tähän mennessä kulkenut jalkapallon parissa. Unohdetaan hetkeksi tuo loukkaantuminen ja tutustutaan mieheen tarkemmin.

Historia

Shala syntyi vuonna 1987 20. maaliskuuta Kosovossa Prizrenin kaupungissa, entisessä Jugoslaviassa. Prizren on Shalan kertoman mukaan iso ja monikulttuurinen kaupunki, joka sijaitsee 100 kilometrin päässä maan pääkaupungista. Vuonna 1991 Jugoslaviassa alkoi sisällissota ja Shalan perhe pakeni Suomeen, vaikka pahimmat taistelut käytiinkin Serbiassa ja Bosniassa.

- Perheen kanssa olemme Kosovon albaaneja. Perheeseen kuuluivat isä, äiti ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko. Muutimme Nastolaan, jossa asuimme muutamia kuukausia. Sitten muutimme Lahteen ja siitä asti olen Lahdessa ollut, Shala aloittaa.

Shalalta löytyy sekä Suomen että Kosovon passit. Suhde synnyinmaahan on pysynyt läheisenä ja omassa persoonallisuudessa on piirteitä molemmista kulttuureista. Shalalla on myös vyöllään yksi Kosovon maaottelua, tosin epävirallinen sellainen.

- Vaimoni on kosovolainen ja suku asuu Kosovossa. Joka vuosi yritän siellä käydä. Perhe käy siellä aina kesäisin, mutta itse en pääse, koska meillä on pelejä. Marras-joulukuussa olen pyrkinyt aina käymään.

- Koen olevani molempia, olen ottanut molemmista ne hyvät puolet. Suomalaisuudesta olen ottanut rennon meiningin, en stressaa paljoa ja elän hyvin sekä terveellisesti. Kosovolaisista sellaisen fiksuuden ja monikulttuurisuuden, Shala puntaroi.

Shala aloitti kuningaslajin harrastamisen seuratasolla vasta 11-vuotiaana. Sitä ennen hän yleisurheili Lahden Ahkerassa muutaman vuoden.

- Juoksin pitkiä matkoja, 800 ja 1500 metriä. Aloitin 11-vuotiaana FC Reippaassa. Yleisurheilin 14-15-ikävuoteen asti, mutta C-junnuna rupesin jättämään yleisurheilun ja keskittymään jalkapalloon.

Drilonin isä on menestyksekäs nyrkkeilyvalmentaja. Hän on ollut alusta asti tukemassa poikansa harrastusta. Samaa metodia Drilon aikoo käyttää omien poikiensa kasvatuksessa.

- Isä on aina kannustanut eteenpäin. Sitä samaa yritän kahdelle pojalleni. Yritän painostaa heitä urheiluun.

Tukeaan isä on aina välillä osoittanut availemalla äänijänteitään, mutta se ei ole haitannut. Päinvastoin.

- On hän huutanut, mutta olen aina ottanut sen sellaisena pienenä kannustuksena. En lannistunut ikinä, vaan ajattelin, että näytän vielä paremmalta seuraavassa pelissä, Shala vakuuttaa.

B-junioreissa Shala alkoi erottua edukseen muista ikätovereista. Tuolloin hän iski maaleja tasaiseen tahtiin ja saavutti Reippaan B-junnujen kanssa SM-sarjan hopeaa.

- Pelasin silloin kärkenä. Rupesin silloin erottumaan ja tein paljon maaleja. A-junnuissa tahti jatkui samanlaisena ja kun rupesin pääsemään tähän liigajengiin mukaan, niin sitten oli tietysti jo tavoite, että saisi tästä ammatin.

Shalan perheessä vallitsi nuoruudessa selvät pelisäännöt, eikä huonoille teille päässyt vahingossakaan lipsahtamaan. Sen sijaan fiksu nuori mies panosti jalkapalloon ja treenasi omatoimisesti lukemattomia tunteja.

- Tosi myöhäiseen ikään asti vanhemmat eivät antaneet minun olla myöhään kaupungilla. 18 – 19-vuotiaaksi asti en saanut olla kello 21 - 22 jälkeen ulkona. Olen osannut aina erottaa hyvät ja huonot urheiluun liittyvät asiat. En tekisi mitään sellaista, mikä vaikuttaisi urheiluun.

- Varsinkin 16 – 18-vuotiaana panostin urheiluun ja useita tunteja treenien jälkeen vietin harjoittelemassa. Aina olen siitä tykännyt ja se on aina motivoinut. Muistan perjantai- ja lauantai-iltoja, kun juuri Kisapuistossa potkin, niin koulukaverit saattoivat ryhmällä mennä Karinrantaan pitämään hauskaa. Tuntui silloin ehkä vähän nololta, kun potkin, mutta ei enää kyllä todellakaan. Päinvastoin, tekisin sen vielä enemmän uudestaan, Shala vannoo.

Sopimus edustusjoukkueen kanssa

Lahden päävalmentaja toiminut (2002-2005) Harri Kampman nosti Shalan edustusjoukkueen mukaan miehen ollessa täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ensimmäinen varsinainen sopimus tehtiin kuitenkin vasta 19-vuotiaana. Sopimuksessa oli pykälä, että Shala lainataan eteenpäin kartuttamaan kokemusta. Lainaseuraksi valikoitui tuolloin ykkösessä pelannut tamperelainen PP-70.

- Treenasin täällä ja menin päivä ennen matsia Tampereelle bussilla. Nukuin hotellissa ja pelasin matsin. Se toimi tosi hyvin.

Hyvät otteet Tampereella huomioitiin Lahdessakin

- Sain 15 matsia pelata ennen kuin Muurisen Antti otti takaisin. Pelasin viisi minuuttia lopusta Tepsiä vastaan. Luvattiin enemmän, muttei tullut enempää peliaikaa.

Shalan ensimmäisiä askeleita aikuisten tasolla varjosti ikävät loukkaantumiset.

- Ensin leikattiin nivunen ja se vei 4 - 5 kuukautta. Sitten kun olin pääsemässä pelaamaan, niin nilkka pyörähti ja nivelsiteet menivät poikki.

- Nivunen oli kipeä pitkään, mutta se vahvisti minua henkisesti. Se oli pitkä aika olla sivussa, mutta nälkää ja treeni-intoa tuli enemmän. Ajattelen sen niin, että mitä enemmän treenaat, niin sitä paremmaksi tulet.

2008 kaudella Shala vakiinnutti paikkansa pelaavassa miehistössä ja oli tärkeä palanen Ilkka Mäkelän valmentamassa miehistössä.

- Pelasin 22 peliä 26 pelistä. Tajusin, että pitää aina olla skarppina ja pelata niin hyvin kuin pystyy. Oli sellaista nuoruuden intoa ja ehkä enemmän intoa kuin järkeä.

Shalan uran kenties hienoin hetki tähän mennessä tapahtui 2008 kauden viimeisessä ottelussa HJK:n vieraana. Lahti oli sarjassa neljäs ja HJK kolmas. Mikäli Lahti mieli saavuttaa pronssia, niin HJK:n piti kaatua.

- Muistan erittäin hyvin sen pelin. 68´ minuutilla Heinin Riku sai pallon vasemmalla. Hän haki "Rafua", mutta Rafu päästi sen syötön. Pääsin toisesta aallosta topparien väliin. Siinä oli (Jukka) Raitala ja Sakari Mattila. Ennen kuin rupesin laukomaan, niin olin laukovinani ja otin vielä yhden askeleen. Sain juuri sen tilan ja se meni (Ville) Wallenin längistä takapuolen kautta maalin. Se oli niin lähellä maalia, että se piti vain kohdistaa maalia kohti. Muistan edelleen sen tuuletuksen, kun pääsin fanien eteen juoksemaan. Se tuntui todella hyvältä, Shala hymyilee.

- Minulla oli tunne, että haluan ratkaista tämän ja me voitetaan. Varmaan kaikilla oli samanlainen tunne. Nyt se kävi toteen. Halu on erittäin tärkeä jalkapallossa. Jos sä haluat jotain, sä saat sen. Siihen minä uskon.

Ottelu oli kuin suoraan satukirjasta. Helsinkiin oli saapunut niin paljon lahtelaisia katsojia, että Lahti sai katsomon puolella niskalenkin kotiyleisöstä heti alkajaisiksi.

- Se fiilis oli tosi hyvä, molemmin puolin stadionia Lahti-liput heiluivat ja kaikki taputtivat Lahdelle. Tuntui, että oltiin himassa ja jopa isommat fiilikset.

Shala verestää aina välillä muistoja katsomalla tuon kuuluisan maalin nauhalta.

- Aina silloin tällöin sitä keilailen, täytyy myöntää.

Shala kävi samaan aikaan varusmiespalvelustaan Hennalassa urheilujoukoissa.

- Ei minun tarvinnut kuin katsoa puhelinta, niin Päärilän Mika oli laittanut viestiä, että tule maanantaina vasta. Ne ymmärsivät tosi hyvin siellä, Shala kiittelee.

- Juhlittiin ja saunottiin täällä Kisapuistossa. Sitten mentiin kaupungille Grand Star Cafeeseen, missä fanit olivat. Se oli ihan täynnä. Siellä ne lauloivat ja olihan se ihan huikea fiilis, Shala myhäilee.

Europelimuistoja

Pronssisijan saavuttaminen tarkoitti sitä, että kaudella 2009 Lahti pääsi pelaamaan seuran ensimmäisiä europelejä. Liigan puolella europelien tuoma rasitus näkyi auttamatta, sillä pelaajarinki oli varsin kapea.

- 2009 pelasin jokaisen pelin, en missannut yhtään. Kahdeksan maalia tein, se oli minulta tosi tehokas kausi. Europelit sekoittivat pahasti meidän liigan. Saattoi olla sellainenkin rumba, että me pelattiin viisi matsia tyyliin 10 - 11 päivän sisään.

- Europeleissä kukaan ei odottanut, että mennään kolmannelle kierroksella. Se oli tosi hyvä venyminen joukkueelta.

Ensimmäisellä kierroksella Lahden vastustajaksi arvottiin albanialainen FK Dinamo Tirana.

- Kosovon albaanina minulla on sama kieli ja ymmärsin kentällä, mitä ne puhuivat. 4-1 voitettiin täällä ja 2-0 hävittiin siellä. 3-0-tuloksella ne olisivat menneet jatkoon, eikä se ollut kaukana. Oltiin aika sillassa siellä.

Toisella kierroksella vastaan asettui slovenialainen ND Gorica.

- Siellä 1-0-häviö, ei erikoinen peli niiltä tai meiltä. Kotipelissä yllätyksenä aloitin penkiltä. "Ili" oli laskenut sen niin, että toisella puoliajalla voitaisiin klaarata se. Tulin 60´minuutin kohdalla kentälle.

Shala oli alustamassa ensimmäistä maalia.

- Pääsin etenemään ja syötin "Litille" takakulmaan. Se harhautti ja pisti takakulmaan. Siitä meni 10 - 15 minuuttia, niin Kalle Eerola keskitti Rafulle ja peli oli 2-0.

Kolmannen kierroksen vastustajaksi oli tarjolla kovia joukkueita.

- Siinä oli kolme palloa, Atlético Madrid, Fenerbaçhe ja Club Brugge.

Onnetar arpoi belgialaisen Club Bruggen Lahden vastustajaksi. Ensimmäinen ottelu Belgiassa päättyi Bruggen 3-2-voittoon. Lahti siirtyi ottelussa peräti kahteen otteeseen johtoasemaan Janne Moilasen ja Eero Korteen maaleilla. Brugge väänsi kuitenkin jokaisella kerralla tasoihin ja pelin viimeisillä hetkillä vielä ohi.

Shala aloitti täydellä Lahden Stadionilla pelatun toisen osaottelun vaihtopenkiltä. Brugge siirtyi ottelussa johtoon Joseph Akpalan maalilla, mutta lahtelaisten kapteeni Jukka Vanninen tasoitti pelin toisella puoliajalla. Shalalle tarjoiltiin sankarinviittaa pelin viimeisillä hetkillä.

- Painittiin ja saatiin joitain tilanteita. Viimein tilanne jäi mieleen, se sattui minulle. Tuli keskitys oikealta ja veskari nyrkkeili sen etutolpalta pilkun kohdille. Just ja just pääsin puskemaan, ylärimaa hipoen pallo meni yli.

- Ei saatu sitä kunnon draivia, mitä olisi pitänyt. Tietysti se oli pettymys. Se oli niin lähellä, mutta niin kaukana. Jos peli olisi päättynyt siellä 2-2, niin tällä 1-1-tuloksella oltaisiin menty jatkoon.

Minkälainen laulu Shalalle olisikaan riimitelty, jos tuo pusku olisi painunut maaliin?

Murheellinen kausi 2010, visiitti ykkösessä ja paluu Veikkausliigaan

Kauteen 2010 oli jo lähtökohtaisesti pedattu varsin haastavat asetelmat. Lahden puolustuksen tukipilarit Moilanen ja Heikki Haara kärsivät loukkaantumisista, eivätkä pelanneet koko kaudella ainuttakaan ottelua. Nykyään Lahden valmentajana toimiva Toni Huuhka olisi ollut puolustuksessa tärkeä mies, mutta hänkin oli loukkaantumisen johdosta koko kauden sivussa.

- Ei tullut voittoja ja pelattiin tosi paljon tasureita. Jotenkin "Ilin" kolmantena vuonna joukkueen pelit olivat pelattu.

Lahti sai kauden loppupuoliskolla hyvän draivin päälle ja oli säilyttää sarjapaikkansa kuin ihmeen kaupalla. Liigan päätöskierroksella Lahti matkusti Turun Palloseuran vieraaksi. Voittamalla ottelun lahtelaiset olisivat uusineet tikettinsä maan päänsarjaan.

- Johdettiin Tepsiä vastaan 2-0. Toinen puoliaika alkoi, niin sain syötettyä Heinille viiteen metriin, hän ei saanut hyvää osumaa ja pallo meni ohi.

Välillä asiat ovat pienestä kiinni. Pikkuhiljaa TPS sai pelistä otetta ja nousi kahden maalin takaa-ajoasemasta ensin rinnalle ja lopulta ohi.

- Pelko iski, ei saatu pidettyä sitä. Se on isoimpia pettymyksiä, mitä on tullut eteen.

Lahti tippui kaudeksi 2011 ykkösdivisioonaan. Joukkue koki luonnollisesti muutoksia pelaajarintamalla ja valmennusvastuu siirtyi Mäkelältä Lahteakin pelaajaurallaan edustaneelle Tommi Kautoselle.

Shala itse mietti jatkokuvioitaan pitkään ja hartaasti.

- Pitkään mietin jäänkö vai enkö jää. Kävin Ruotsissakin koittamassa ja siellä näytettiin suhteellisen vihreätä valoa. 2011 vuonna oli kuitenkin muita isompia syitä, kun odotettiin esikoista. Vanhempi poika Albert syntyi silloin. "Augen" kanssa käytiin pitkiä puheluita ja hän sai sitten minut jäämään.

- Divarikausi oli itseltäni ja joukkueelta suhteellisen täydellinen. Se oli tavoitteena, että noustaan. Kaikilla oli selkeät roolit aikaisempaan verrattuna, eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Kaikki tiesivät, mitä tekivät ja treenattiin oikeita asioita. Hallittiin pelejä ja tehtiin hienoja maaleja.

Lahti nousi takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2012. Pienehköllä budjetilla operoinut nousijajoukkue venyi sarjassa viidenneksi, jota voitiin pitää varsin onnistuneena suorituksena.

- Sillä pelaajabudjetilla se oli ylitys. Minulta kausi 2012 oli tosi hyvä, olin joukkueen tehokkaimpia.

Turkissa

Shala teki joulukuussa 2012 Lahden kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Sopimukseen oli kuitenkin kirjattu ulosostosumma ja kevättalvella 2013 Shala siirtyi Turkin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Tavşanli Linyitsporiin.

- Olin lomalla Kosovossa ja turkkilainen agentti soitti. Menin Turkkiin ja myös Aleksandr Kokko oli siellä agenttinsa kanssa. Hänellä se ei johtanut sitten diiliin, koska häneltä meni nilkka. Minulla meni tosi hyvin ja sovin systeemiin. Olin viikon leirillä siellä ja tein diilin. Ne ostivat minut seuralta summalla, mikä oli sopimuksessa.

- Siellä oli kolmen viikon tauko ja pelit alkoivat heti, kun menin sinne. Ne olivat putoamassa. Koutsi tykkäsi minusta tosi paljon ja ensimmäiset neljä peliä pelasin melkein kaikki alusta loppuun. Annoin erikoistilanteet ja kulmat. Pelit menivät pelillisesti minulta hyvin, Shala muistelee.

Pian tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Joukkue oli saanut perjantaina kaksi vapaapäivää. Sunnuntaina Shalan isä soitti ja kysyi, mitä on tapahtunut. Television avattuaan Shalalle selvisi, että joukkueen päävalmentaja oli kuollut sydänkohtaukseen.

- Se mikä on kirjoitettu Jumalalta, niin se tapahtuu aina, siihen uskon. Kaikki olivat ihan järkyttyneitä. Maanantaina ja tiistaina ei treenattu. Ajettiin kahdeksan tuntia maan pääkaupunkiin hautaamaan päävalmentaja, Shala kertoo.

Uudesta päävalmentajasta ei ollut vielä tietoa ja joukkueella oli perjantaina edessään kotipeli, josta tuloksena oli 0-1-tappio. Lopulta uusi valmentaja saapui seuraan ja hän toi mukanaan uusia pelaajia. Pari ensimmäistä peliä Shala joutui seuraamaan vaihtopenkiltä, kunnes uudelta päävalmentajalta alkoi herua luottoa. Lopulta Shala pelasi 17 mahdollisesta pelistä 14. Maaleja Shala ei tehnyt, maalisyöttöjä kertyi muutama kappale.

Kauden viimeinen peli piti sisällään ikimuistoisia – jopa vaarallisia hetkiä. Shalan joukkue oli putoamassa ja vastassa oli Göztepe S.K, joka oli sarjassa juuri Tavşanli Linyitsporin yläpuolella.

- 25 000 – 30 000 ihmistä, ihan hulluja faneja. Kolikoita lenteli aina, kun kulmapotkua antoi. Me voitettiin 1-0 ja ne tippuivat. Fanit ryntäsivät kentälle. Poliisit yrittivät pidätellä niitä pippurisuihkeella ja koirilla. Yksi taisi kuolla siellä stadionilla tapaturmassa. 3,5 tuntiin ei päästy poistumaan stadionilta, se oli niin pippurisuihkeessa.

- Pelotti, mutta ehkä kuitenkin vain nautti siitä tunnelmasta, Shala tuumii.

Shala kohtasi Turkissa yllättäen vanhan pelikaverinsa Tucon, joka pelasi Denizlisporissa. 2012 molemmat pelasivat vielä Lahdessa, mutta 2013 tiet kohtasivat Turkissa. Suomeenkin miehet palasivat samoihin aikoihin.

- Voitettiin 1-0, ollaan naurettu sitä Tucon kanssa.

Turkissa ammattimaisuus oli aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

- Kaikki oli ilmaista. Tulit treenikeskukseen aamupalalle, treenasit ja söit. Treenien jälkeen piti aina puolitoista tuntia levätä ja vasta sitten sai lähteä. Jokaisella oli parihuoneet. Hierojat olivat koko ajan käytettävissä. 1 - 2 yötä ennen koti- ja vieraspelejä yöksi hotelliin. Turkkilaiset ruuat ovat yksiä maailman parhaimpia. Se oli hyvää aikaa, Shala mehustelee.

Toisaalta varjopuoliakin löytyi, jotka juonsivat juurensa seuran talousvaikeuksista.

- Ilmapiiri joukkueessa oli tosi huono. Muun muassa viiteen kuukauteen turkkilaiset pelaajat eivät saaneet palkkojaan. Meitä oli kolme ulkomaalaista ja me saatiin ensimmäisen neljän kuukauden ajan palkat. Meille palkat maksettiin salassa, ettei joku kuulisi. Se vaikeutti tosi paljon, treeneissä porukkaa ei kiinnostanut ja tuli tappeluita. Pelaajilla oli stressiä ja paineita, Shala huokaa.

Takaisin Lahteen

Shala palasi koti-Suomeen kesällä 2013. Shala oli sopimuksettomana pelaajana elokuuhun asti, jolloin ykkösessä putoamista vastaan taistellut PK-35 otti yhteyttä. Shala tarttui tilaisuuteen ja puki PK-35:n paidan yllensä. Pelit menivät Shalalta itseltään erinomaisesti ja PK-35 onnistui säilyttämään sarjapaikan. Tuon jälkeen oli aika vetää ylle tuttu pelipaita. Shala teki Lahden kanssa kahden vuoden sopimuksen. Kausi 2014 oli samalla Toni Korkeakunnaksen ensimmäinen vuosi Lahden päävalmentaja.

Kausi 2014 oli varsin onnistunut ja seura saavutti historian toisen pronssisen mitalinsa.

- Olisinko pelannut 22 - 23 peliä, ne ovat mulla ylhäällä aika tarkkaan. Kun on ylhäällä pelannut, niin aina tehoja haluaa. Meillä oli hyvä joukkue silloin. Ei ollut hirveän kaukana, että olisi otettu kultaa tai hopeaa. Muutamassa matsissa menetettiin pisteitä tosi tyhmästi.

Kaudella 2015 edessä oli jälleen mahdollisuus niittää menestystä eurokentillä. Joukkueesta kasattiin varsin nimivahva ja kokenut ryhmä. Eurokentillä matka kuitenkin tyssäsi jo ensimmäiselle kierrokselle ruotsalaista IF Elfsborgia vastaan, joka oli yksinkertaisesti lahtelaisia selvästi edellä. Sarjassa Lahti sijoittui lopulta viidenneksi, joka oli ennakko-odotuksiin peilaten pettymys. Kausi ei ollut paras mahdollinen Shalaltakaan, sillä hän oli keskikesällä sivussa puolitoista kuukautta loukkaantumisen vuoksi.

Kausi 2016 oli ehdottomasti henkilökohtaisella tasolla Shalan vaikein. Reisivamma varjosti pitkän aikaan, eikä tullut millään kuntoon. Pelejä kertyi vain kuusi. Lopulta vamma päätettiin leikata.

- Viime kausi oli urani ehdottomasti pettynein ja rankin, Shala sanoo.

Oikeastaan Turkista palattuaan Shalan kurssi on ollut alavireinen – ennen kevättä 2017.

- En tiedä vaikuttiko se, että odotti Turkissa lyövänsä läpi ja sitten joutuikin palaamaan Suomeen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

On toinenkin syy, mikä on saattanut vaikuttaa Shalan otteisiin. Shala on nimittäin viimeisimpien neljän vuoden aikana tehnyt pelaamisen ohella opettajan sijaisuuksia.

- Sitäkin kautta jää paljon aamutreenejä väliin. Jos vertaan aikaisempia treenimääriä, niin ne ovat olleet tuplasti enemmän, mitä nyt teen.

- Nyt tämä rupeaa sopimaan minulle, koska en ole enää niin nuori. Tärkeämpää nyt on, että on tuoreet jalat. Tuntuu, että olen parhaimmassa iässä, näen ja ymmärrän peliä. Nyt on vain taivas rajana. Jalat käyvät ja on terve, Shala puhelee pahaa aavistamatta.

Mastokaupungin Dani Alves

Shala profiloitui uransa alkutaipaleella niin vahvasti offensiiviseksi pelaajaksi, ettei varmaan kukaan olisi osannut aavistaa pelipaikanvaihdosta laitapuolustajaksi. Ei edes Shala itse.

- Olin laituri ja hyökkääjä alkuvuosina. Silloin ne vuodet menivät niin nopeasti, ettei keskittynyt olennaiseen, vaan mietti missä tulee olemaan.

- Nyt kun olen siirtynyt puolustajaksi, niin minulla on edelleen nopeus ja taito. Pääsen syöttämään koko ajan ylöspäin. Kun on ollut laiturina, niin tietää, mitä vastustajan laiturit todennäköisesti tekevät. Jos ne haastavat vauhdilla, niin pystyn lukemaan paremmin niitä. Pelit ovat menneet laitapuolustajana tosi hyvin. Toivon, että saan siellä jatkaa.

Laitapuolustajana on lähtökohtaisesti haastavampaa saada nimi tehotilastoon.

- Ei haittaa. Kuitenkin pääsen ylös ja pystyn tekemään tehoja sieltäkin. Huippulaitapuolustajat tekevät tehoja. Koitan pitää palloa joukkueella enkä roiski sitä ylöspäin, että saadaan tehtyä pitkiä hyökkäyksiä ja vaihdettua puolta.

Shala tuumaa, että sopeutumista laitapuolustajan tontille on helpottanut futsalin pääsarjassa SoVon paidassa vietetyt kaksi vuotta.

- Se on pelkästään mies vastaan mies pelaamista. Syötät ja liikut. Koko ajan yrität etsiä kentältä tyhjän tilan, mihin joku voi syöttää sinulle. En epäile yhtään, ettenkö pystyisi jatkamaan saman lailla. En tästä sarjasta löydä laituria joka pystyisi minua helposti ohittamaan. Toistaiseksi ei ole kukaan ohittanut.

Valmentajia Shalalla on ehtinyt olla jo lukuisia ja jokainen on jättänyt oman jälkensä.

- Jokaisella valmentajalla on omat vahvuutensa. Joku valmentaja perustaa pelin aggressiiviseen peliin. "Auge" ja "Toke" ovat taas olleet opettajia ja he opettavat miten pelataan.

- Minua on myös paljon opettanut Litmasen Jari. Häneltä opin tosi paljon. Hän opetti, että jos pelaan laidalla, niin minulla pitää olla selvät asiat, mitä teen pelissä. Sitä ennen ei asioita käyty asioita niin hyvin läpi. Nyt valmentaminen on ammattimaisempaa.

Ammattimaiseen valmentamiseen kuuluu asioiden sanominen niin kuin ne on.

- Pitää sanoa suoraan. Se joka ottaa opiksi, niin se ottaa. Jos ei ota opiksi, niin se on siltä pois.

Shala on joukkueen ehdottomia johtajia niin kentällä kuin pukukopissa. Hän kannustaa nuoria pelaajia omatoimiseen harjoitteluun.

- Toivottavasti nuoret näkevät, että miten hyvin 30-vuotias pelaa. Yrittänyt tosi paljon sanoa, että niiden pitää treenata omalla ajalla pallon kanssa todella paljon. Jos ne treenaavat yhtä paljon kuin joukkue, niin missä vaiheessa ne ottaa kiinni avauksen pelaajat. Pitää tehdä niin paljon ylimääräistä.

Uransa lopettamista Shala ei ole vielä miettinyt.

- Olen ajatellut, että pelaan niin kauan kuin pärjään. Sitten kun näen, että nuoret hyppivät silmille, niin sitten jään pois. Tuskin 38-vuotiaaksi pelaan niin kuin Rafu, mutta niin kauan kuin minusta on hyötyä joukkueelle. Todennäköisesti monta vuotta vielä.

FC Lahti seurana merkitsee Shalalle erittäin paljon. Uraansa Shala jatkaisi mieluusti tutuissa maisemissa, vaikkei jalkapalloilijan ammatissa voikaan olla täysin varma tulevaisuudesta.

- 11 vuotta olen seurassa pelannut. En näe mitään syytä miksen pelaisi Lahdessa. Jalkapallossa ei kuitenkaan ikinä tiedä. Aina kun sopimus loppuu ja on perhettä, pitää miettiä mitä tekee.

- Siitä ei mitään puhetta, miten rakas seura on. Pienenä olen seuraa fanittanut, olin nuorena poikana jopa fanien mukana laulamassa muutamassa pelissä. Kotikaupunki, ylpeydellä kannan aina tätä paitaa, Shala paaluttaa.

Seuralegenda Rafaelin kanssa Shala on aina ollut hyvää pataa. Kemia kaksikon välillä on huokunut katsomoon asti.

- Rafun kanssa on ollut aina hyvät välit. Bussimatkoillakin istuttiin aina vierekkäin, juttu lensi ja kemia toimi tosi hyvin. Rafulla on monta maalia minun syötöstä ja minullakin on muutama maali Rafun syötöstä.

Sala on varustautunut pikkuhiljaa uran jälkeiseen elämään.

- Olen käynyt valmennuskursseja ja Uefa-B valmentajalisenssin tehtävät ovat suoritettu. Tarkoitus olisi valmennusuraa käynnistää, Shala valaisee.

- Olen ruvennut Reippaassa valmentamaan. Neljä ikäluokkaa, missä käyn kerran pari viikossa. Koitan enemmän pelipaikkakohtaisesti auttamaan. Se on auttanut ymmärtämään enemmän lajia ja ymmärtämään asioita valmentajan näkökulmasta.

Shala ei peittele unelmiaan, vaan sanoo ne rohkeasti ääneen ja tavoittelee niitä. Ei siis ihme, että tähän mennessä unelmat ovat käyneet toteen.

- Aina on syntynyt uusia unelmia. Ensimmäinen unelma oli pienestä pitäen, että pääsee pelaamaan ammatikseen FC Lahdessa. Kun vakiinnutin asemani, niin tuli unelma, että haluan mennä ulkomaille. Senkin sain. Nyt on sellainen unelma, että pystyisin pelaamaan mahdollisimman monta vuotta hyvällä tasolla. Kaukainen unelma on, etten jalkapallosta lähde missään vaiheessa pois.

- Rafu on heittänyt, että hänkin aikoo käydä kurssit ja valmentaa. Mistä tietää tulevaisuudessa, että kuka valmentaa FC Lahtea, Shala heittää arvoituksellisesti.

Niin olisihan se kieltämättä urheiluromantikolle melkoista nannaa, jos hamassa tulevaisuudessa FC Lahden valmennusvastuusta vastaisivat seuralegendat Rafael & Shala.

Palataan kuitenkin tähän hetkeen. Shalalla on edessään leikkauksen jälkeen pitkäjänteistä työtä vaativa kuntoutus. Shala on vakuuttanut, ettei ura ollut todellakaan tässä ja tarkoitus olisi palata treenikentälle ensi vuoden tammikuussa. Hyvä niin, sillä Shala ehti alkukauden aikana näyttämään hänestä olevan vielä paljon iloa kentän puolella. Lahden oma "Dani Alves" ehtii vielä turhauttamaan monen vastustajan laiturin pelihalut ennen siirtymistä pysyvästi kentän laidalle.

Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tamminen ja Antti Sepponen