vko.43 // 25.10.2017

​Aleksi Paananen – Jalkapalloprofessori

​Aleksi Paananen – Jalkapalloprofessori

Lahdesta on muodostunut toinen kotikaupunki Aleksi Paanaselle. (Kuva: Juha Tamminen.)

Kuka oikein on tämä lahtelaistunut savolainen, Kuhnureiden keskikentän hyrrä, jalkapalloprofessoriksikin tituleerattu Aleksi "Diego" Paananen?

Siilinjärvellä 25. tammikuuta vuonna 1993 syntynyt Aleksi Paananen oli 2010-luvun alun kohutuimpia suomalaislupauksia jalkapallon saralla, ja hänelle pedattiin paikkaa Euroopan isoista sarjoissa. Kauden 2017 lähetessä loppuaan Paananen kuitenkin pelaa edelleen Suomen kamaralla. Seura on tosin vaihtunut kasvattajaseura Kuopion Palloseurasta FC Lahteen, jota hän edustaa nyt kolmatta kauttaan.

Olkoonkin, että Paanasen urakaari ei ole edennyt aivan niin kuin joskus uskallettiin toivoa, on hänestä hioutunut Lahdessa vietetyn ajanjakson aikana yksi pelipaikkansa parhaimmista koko Veikkausliigassa. Monikaan suomalainen pelaaja ei saavuta sitä tilannetta urallaan missään vaiheessa, eikä ole missään nimessä poissuljettua, ettei edelleen vasta 24-vuotias keskikentänhyrrä pääsisi kokeilemaan siipiensä kantavuutta jossain isommassakin sarjassa.

Mitä Paananen itse mahtaa ajatella menneestä, nykyisestä ja tulevaisuudesta? Huastellaan Savon lahjaa lahtelaiselle jalkapallolle kahvikupposen äärellä ja otetaan siitä selvää.

Lapsuus

90-luvulla Siilinjärvellä asunut Paanasten perhe oli vahvuudeltaan nelihenkinen, johon kuuluivat Aleksin lisäksi isä, äiti ja neljä vuotta nuorempi pikkusisko.

- Meillä oli omakotitalo ja iso piha. Minulla oli aktiivinen lapsuus, johon ei futis kuulunut millään tavalla peruspelailua lukuun ottamatta, Paananen aloittaa.

Ei siinä nyt kuitenkaan kovin kauan aikaa mennyt, kun Paananen päätyi harrastamaan vihreän veran shakkia SIPSin riveihin.

- Kun menin ala-asteelle, niin moni luokkakavereistani pelasi paikallisessa palloseurassa, ja sitä kautta minut houkuteltiin joukkueeseen.

Paananen siirtyi 13-vuotiaana naapuriseura KuPSiin, joka oli SIPSiä monta kertaluokkaa isompi seura.

- 11-12-vuotiaaksi asti SIPS oli hyvä kasvattajaseura. Voidaan puhua, ettei Suomessa junnuvalmentajien taso ole sama kuin maailmalla, mutta koin valmennuksen riittävän hyväksi ja pystyin kehittymään.

KuPS oli lopulta varsin selkeä seuravalinta.

- Isompi kaupunki ja pelaajamateriaali. On luontevaa, että parhaat kerätään yhteen.

- Aikaisemmin en kokenut, että olisi tarvinnut mennä. Se vaikutti myös, että asuimme Siilinjärvellä. Jengi treenaa viisi kertaa viikossa ja peli vielä siihen päälle. Siilinjärveltä kestää 20 - 25 minuuttia ajaa Kuopioon, niin se on aika raskasta matkustaa edestakasin, Paananen perustelee.

Paanasen käydessä kahdeksatta luokkaa, perhe päätti muuttaa Kuopioon ja harrastaminen helpottui välimatkojen lyhetessä reilusti.

Lahden ja Heinolan välillä on pientä leikkimielistä isoveli vs. pikkuveli -vastakkainasettelua. Kuopion ja Siilinjärven välillä ei sellaista Paanasen mukaan ole. Siilinjärvellä hän ei juuri tänä päivänä käy verestämässä muistoja.

- En näkisi, että vastakkainasettelua. Siilinjärvi on perinteinen ison kaupungin vieressä oleva kunta. Ihan kiva paikka, mutta ei tule nykyään käytyä siellä ollenkaan. Joskus ajellaan ohi pelimatkoilla, mutta eipä muuten.

Paananen pelasi juniorina paljon pelejä keskikentän lisäksi puolustajana. KuPS:ssa pelipaikka vakiintui keskikentälle ja myöhemmin hänet siirrettiin pykälää ylemmäs 10-paikalle.

- Joitain matseja on kokeiltu maalillakin. Sitten kun menin KuPSiin, niin pelipaikka oli selvästi keskikenttä. 10-paikalla pelatessa tuli maaleja, mutta en nyt mikään maalipyssy ollut, Paananen muistelee.

Paananen kokee olevansa sekä KuPSin että SIPSin juniorikasvatuksen tuotos.

- Sanoisin, että varmaan kummankin. Niin monta vuotta vietin Siilinjärvellä ja kaikki perustaidot olen oppinut siellä. Pyöreästi puolet ja puolet junnuvuosista vietin seuroissa.

Paananen on aina ollut tunnollinen ja määrätietoinen harjoittelija.

- Pelailu ei missään vaiheessa riittänyt. Halusin kehittyä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi.

Pienikokoisen taiturin lahjakkuus tunnistettiin jo aikaisessa vaiheessa ja Paananen onkin kolunnut Suomen nuorisomaajoukkueet C15-ikäluokasta aina U21 tasolle asti.

- Pelejä on varmaan monta kymmentä. Missään vaiheessa en pudonnut pois.

Liigadebyytti ja ensimmäiset vuodet miesten tasolla

Paananen nostettiin KuPSin liigajoukkueen mukaan harjoittelemaan ensimmäisen kerran 2009 – 2010 talvella.

Tässä välissä on syytä mainita, että Paanaselle vakiintunut lempinimi "Diego" keksittiin tuolloin KuPS-puolustaja Miikka Turusen toimesta.

- En tiedä, viittasiko hän tähän brasilialaiseen Diegoon, ja johtuiko se hiustyylistäni vai mistä. Hyvin se on sitten jäänyt, ja se vakiintui joukkueessa sekä kannattajien keskuudessa. En muista, milloin minua olisi futikseen liittyen sanottu Aleksiksi paitsi ehkä jossain haastattelussa.

- Se on osa jalkapallopersoonaani. Eiköhän se ole ja pysy. Enemmän olisi omituista, jos joku rupeasi kutsumaan etunimellä.

2010 kaudella Paananen harjoitteli säännöllisesti liigajoukkueen mukana ja sai siten ensikosketuksen Veikkausliigavauhdista. Pelikokemusta hän kerrytti junioritasolla ja iisalmelaisessa PK-37:ssa, joka pelasi miesten Kakkosta.

Paananen pääsi tekemään liigadebyyttinsä HJK:ta vastaan 16. huhtikuuta 2010, kun hänet vaihdettiin pelin viimeisiksi minuuteiksi kentälle. Enempää pelejä ei tuolla kaudella vyölle kertynyt. KuPSille kausi 2010 oli loistava ja seura päätti kautensa hopeajuhliin.

- En jotenkin ole ikinä ajatellut sitä, että olisin millään tavalla voittanut hopeata. Menin pariksi minuutiksi kentälle pörräämään ja se siitä.

2011 kaudella vastuuta alkoi kertyä ihan eri tavalla.

- Totta kai kun pääsee hyvään ympäristöön, niin sitä kehittyy ja tulee enemmän peliaikaa. 2011 kaudella pääsin pelaamaan pelejä ja kokemaan, mitä se Veikkausliiga oikeasti on.

Kausi 2012 oli jo käänteentekevä Paanasen uralle, ja hän vakiinnutti pelipaikkansa avauskokoonpanossa.

- Vuonna 2012 rupesi tapahtumaan. Pääsin oikeasti pelaamaan ja taidettiin pelata europelitkin.

Niin totta tosiaan. KuPS selvitti tiensä Eurooppa-liigan karsinnoissa aina kolmannelle kierrokselle asti kukistaen ensimmäisellä kierroksella walesilaisen AFC Llnanelli AFC:n ja toisella kierroksella israelilaisen FC Maccabi Netanyan. Kolmannella kierroksella vastaan asettui turkkilainen Bursaspor. Ensimmäinen osaottelu pelattiin Kuopiossa ja sen kotijoukkue onnistui monen yllätykseksi voittamaan lukemin 1-0. Toisessa osaottelussa Bursaspor näytti kuitenkin kaapin paikan ja eteni neljännelle kierrokselle yhteismaalein 6-1. Paananen näytteli eurotaipaleella suurta roolia pelaten ennakkoluulottomasti ja tehden peräti kolme maalia.

- Siihen tuli joku kramppi pienelle ajalle, kun tuli muutama maali. Ne olivat hyviä kokemuksia nuorelle pelaajalle, Paananen heittää.

Tuolloin lehdistössä kohistiin Paanasesta, ja moni oli viemässä häntä ulkomaille. Joitain kyselyitä ulkomailta tulikin, mutta siirtoon asti ne tunnustelut eivät johtaneet.

- Kai nyt jotain tuli, muttei mitään semmoista konkreettista. Seurat katsovat enemmän kokonaisvaltaista pelaamista kuin yksittäisiä suorituksia. En kokenut, että olisin ollut millään tapaa valmis, Paananen miettii.

Kausi 2013 ei puolestaan jättänyt Paanaselle selviä muistijälkiä.

- Pakko myöntää, että en edes hirveästi muista kautta 2013. Se on jäänyt jotenkin hämärän peittoon.

Jotain sentään muistuu mieleen.

- 2013 lopulla taisin käydä intin lokakuussa Lahdessa urheilujoukoissa. Se oli viimeinen erä, mitä sinne tuli. Kävin intin talvella ja totta kai se vaikutti treenaamiseen. Saatiin se kuitenkin pois alta tyylikkäästi, ja 2014 vuonna pystyin taas keskittymään futikseen.

Tuolloin Kuopiossa puhalsi muutoksen tuulet, kun pitkään valmennusvastuuta seurassa kantanut Esa Pekonen sai alkukaudesta siirtyä syrjään, ja hänen tilalleen päävalmentajaksi palkattiin Marko Rajamäki.

- Kausi ei lähtenyt kulkemaan, ja oli aika vaihtaa valmentajaa. "Rapa" tuli ja se oli varmaan minun futisurani semmoinen kausi, mikä avasi eniten silmiä. Silloin rupesin oikeasti ymmärtämään, mitä futis on. Rapa oli hyvä koutsi. Taktinen ja suhteellisen yksilökeskeinen valmentaja. Se oli tärkeintä aikaa futisurani aikana, vaikuttaen siihen minkälainen pelaaja minusta on kasvanut sen jälkeen. Siinä mielessä tosi mukava vuosi.

Moni kuopiolaiskannattaja koki, ettei Pekosen sisään ajama suoraviivainen pelityyli tukenut mahdollisella tavalla pallosta elävän Paanasen kehitystä.

- Se oli suht koht pelkistettyä pelityyliä. Ehkä siinä ei ihan ne omat vahvuudet olleet aina ihan parhaimmillaan.

- Tälläkin hetkellä moni joukkue pelaa melko suoraviivaisesti. Kun katsoo vuosia taaksepäin, niin silloin Veikkausliigassa pelattiin ihan eri tavalla. Liiga on kehittynyt eteenpäin taktisesti eurooppalaisempaan suuntaan. Futista voi pelata monella tapaa, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa. Se on tulosurheilua. Jos se tuo tulosta niin se riittää, Paananen kuitenkin muistuttaa.


Pois mukavuusalueelta

Paananen siirtyi FC Lahteen kaudeksi 2015. Paananen oli ajautunut kasvattajaseurassaan liiaksi mukavuusalueelleen ja hän halusi uralleen uutta suuntaa.

FC Lahden päävalmentaja Toni Korkeakunnas oli iskenyt silmänsä taitavaan keskikenttäpelaajaan.

- Itseasiassa kuulin kolmannelta osapuolelta, että "Toke" oli kysellyt tai jotain vastaavaa. Infosin agenttiani ja pian jo pyörät pyörivätkin. Yritin ottaa selvää, minkälainen ympäristö Lahti on. Kuulin positiivisia asioita ja kaikki vaikutti hyvältä, mitä Token kanssa juteltiin puhelimessa. Se oli luontevaa, eikä siinä niin hirveästi muita vaihtoehtoja edes katsastettu, Paananen kertoo.

Ei jatko KuPSissakaan sentään poissuljettu vaihtoehto ollut.

- KuPS oli tarjonnut sopimusta ja se oli koko ajan pöydällä. En näe, että jatkolle mitään estettä olisi ollut. Ei taustalla ollut mitään semmoista, etten olisi kehittynyt siellä. Itsekin väsyin samoihin naamoihin ja halusin jotain muuta omalle uralle.

- Hain omalla siirrolla sitä, että joutuisin pois mukavuusalueelta toiseen ympäristöön. Silloin joutuu tekemään ihan eri tavalla töitä ja saa erilaisia ärsykkeitä. Se oli iso tekijä miksi lähdin pois, Paananen taustoittaa.

Puhutaan vielä hetki KuPSista. KuPS on 2010-luvulla noussut, kiitos mesenaattinsa Ari Lahden ja vahvan juniorityön, yhdeksi Veikkausliigan suurimmaksi seuraksi resursseilla ja olosuhteilla mitaten. KuPS on kuitenkin vuosien varrella saanut osakseen kärkästä kritiikkiä, sillä se ei monenkaan mielestä ole pystynyt hyödyntämään resurssejaan niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista. Tällä kaudella KuPS on viimein pelannut niistä sijoista, mistä sen olisi pitänyt pelata aiempina vuosinakin. Tällä hetkellä sarjataulukon toisena majaileva savolaispoppoo saattaa hyvinkin kauden päätteeksi saada hopeista jalometallia kaulaan.

- Sieltä on puuttunut pitkäjänteisyys, pelaajia on tullut ja mennyt. Missään vaiheessa ei ole saatu pysyvyyttä. Kun on rahaa käytössä, niin sitten otetaan yhdeksi kaudeksi joku pelaaja. Pelaaja ei pysty antamaan ensimmäisellä kaudella parastaan, ja sitten hän jo lähteekin pois. Pelaajarintamalla on toimittu pitkän aikaa lyhytnäköisesti. Ehkei ole osattu tai haluttu luoda omaa juttua, Paananen antaa esimerkin.

- Nyt vaikuttaa paremmalta. KuPS on pyrkinyt rakentamaan pitkäjäisempää toimintaa pitämällä omista junnuista kiinni ja tuomalla taustapuolta kuntoon, jotka vievät koko organisaatiota eteenpäin. Olen ollut muutaman vuoden pois, niin ei ole ihan samaa kuvaa, mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Paluu KuPSiin ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan.

- Jotain keskusteluita on ollut, mutta en ole itse ainakaan halunnut vielä edes ajatella takaisin menemistä. Oli mukava lähteä pois enkä ole vielä valmis menemään takaisin, Paananen toteaa.

Ja sitten takaisin Lahteen. Paananen hankittiin Lahteen alun perin 10-paikan pelaajana. Harjoituskaudella 2015 Paanasta peluutettiin paljon kyseisellä pelipaikalla, mutta palaset eivät tuntuneet loksahtavan kohdalleen.

- KuPSissa pelasin sisään tulevaa laituria tai 10-paikkaa. Rapan kanssa keskusteltiin ja katsottiin videoita. Silloin rupesi hahmottumaan ajatus siitä, ettei 10-paikka olekaan omin pelipaikka minulle. Tietyt ratkaisut, mitkä tulivat jo selkäytimestä, olivat tyypillisiä ennemmin keskikenttäpelaajalle kuin 10-paikan pelaajalle. Siitä heräsi ajatus kytemään.

- Tänne kun tulin, niin minua yritettiin asettaa siihen 10-paikalle. Ne samat ongelmat, mitkä jo aikaisemmin KuPSissa olivat, näkyivät siinä. Ongelmat korostuivat, kun oli uusi joukkue ja uusia pelaajia, eikä ollut vielä samalla aaltopituudella muiden kanssa, Paananen kertoo.

Paanasen peliaika väheni ja tie pelaavaan kokoonpanoon piti raivata takaisin. Tuo aika oli Paanasen uran kannalta opettavaista.

- Se oli vaikeata aikaa, mutta sitähän se oli, miksi halusi pois KuPSista. Ei kaikki mene niin kuin itse ajattelee ja välillä tulee vastoinkäymisiä. Se mittaa sinua, mitä sitten teet. Jäätkö surkuttelemaan ja puhiset kettuuntuneena vai treenaatko enemmän ja pääset siihen, mihin olet halunnut. Se oli tärkeä vaihe urallani.

- Tulin ensimmäistä kertaa urallani uuteen ympäristöön, ja paikka piti ansaita totaalisesti. KuPSissa menin "oma kasvatti" -statuksella, ja oli aika varmaa, että sai pelata. Kun kukaan ei tunne sua, niin jokainen minuutti pitää ansaita. Sitä se futis on. Se on tappelua joka päivä siitä peliajasta. Toiset tappelevat ja toiset ei. Siinä näkee kenestä tulee pelaaja, Paananen latoo.

Paananen puri hammasta yhteen, hikoili treenikentällä kovemmin kuin koskaan ja mikä tärkeintä, ei luovuttanut. Työ palkittiin peliminuuttien muodossa. Pelipaikka tosin vaihtui 10-paikalta pykälää alemmas.

- Sitten pääsin pelaamaan ehkä vähän eri roolissa, mihin minut hommattiin. Silloin pelattiin yhdellä pohjalla ja kahdella ylemmällä keskikenttäpelaajalla. Ekat pelit pelasin ylempänä keskikenttäpelaajana.

- Olisiko ollut joku poissaolo ja oltiin melkein pakotettuja kokeilemaan minua alempana keskikenttäpelaajana. Kai se on mennyt ihan ok, kun edelleen samaan paikkaa pelaan, Paananen naureskelee.

Kauden 2015 päätteeksi Lahden sijoitus oli viides. Se sivusi seuran toiseksi parasta sijoitusta, mutta monien mielestä nimivahvan joukkueen olisi pitänyt pärjätä paremmin.

- Olihan se aika ailahtelevaa. Paljon tuli uusia pelaajia ja kai se aina vaikuttaa. Ehkä kaikki hankinnat eivät onnistuneet, ja tuli paljon loukkaantumisia. Tietty rutiini puuttui pelaamisesta kokonaan. Kun pelattiin hyvin, niin oltaisiin pärjätty mille tahansa jengille. Ei varmasti saatu sitä parasta irti, Paananen allekirjoittaa.


Uran paras kausi

Kaudeksi 2016 ei ollut tiedossa europelejä ja se tiesi sitä, että seura laittoi vyötään kireämmälle.

- Rahahanat laitettiin kiinni ja sitten keskityttiin etsimään nuoria lahjakkaita pelaajia.

Yhteistyöseuroista haalittiin sellaisia pelaajia, kuten Santeri Hostikka ja Fareed Sadat.

- Noin se Suomessa pitäisi tehdä, kun on rajalliset resurssit. Pitää miettiä tarkkaan, ketä ja millaisia pelaajia ottaa. Pitkällä tähtäimellä on hyvä systeemi kasvattaa nuoresta asti pelaajia, joita valmentaja sitten pystyy kehittämään omaan muottiin sopivaksi.

Kaudella 2016 Paananen onnistui ottamaan askeleita eteenpäin ja on turvallista sanoa, että tuolla kaudella hän nousi pelipaikkansa aatelistoon Veikkausliigassa.

- Se on paras kausi, mitä olen liigassa pelannut. Pystyin pitämään suoritustason samana koko kauden. Toki välillä tuli huonompia pelejä, mutta suurin piirtein, Paananen miettii. Lahdella oli jalkeilla nuori joukkue. Joukkueen otteet ailahtelivat pelien välillä ja joskus niiden aikanakin. Kausi päättyi lopulta kahdeksanteen sijaan.

- Meillä oli ihan hyvä joukkue, mutta sitten se ei vain jotenkin lähtenyt rullaamaan. Vaikea on yksittäistä tekijää löytää. Jos alkukaudesta tulee huonoja pelejä, niin nuoret reagoivat eri tavalla kuin kokeneet pelaajat. Nuoret pelaajat saattavat jäädä kelailemaan niitä pidempään.

Viime kauden päätteeksi Paanasen sopimus Lahden kanssa oli katkolla. Ottajia keskikenttäpelaajalle olisi varmasti ollut muuallakin, mutta Paananen allekirjoitti seuran kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen.

- Uskoin siihen projektiin ja mitä se voi tuottaa. Olen nauttinut pelaamisesta täällä tosi paljon. En kokenut, että olisin ollut vielä valmis lähtemään. Varsinkaan, kun ei ollut vielä saavuttanut mitään. Halusin saavuttaa jotain ja viimeistellä projektin tietyllä tapaa.

Kausi 2017

Lahden kulunut kausi on ollut ennakko-odotuksiin nähden selkeästi plusmerkkinen. Harva uskalsi odottaa ennen kauden alkua, että Lahti taistelisi läpi kauden mitalisijoituksista. Lahti oli pitkän aikaa kuskin paikalla hopean suhteen, mutta ykkösmaalivahti Aleksander Vasjutinin loukkaantumisen jälkeen meno on ollut takkuista. Sijoitus ennen kauden viimeistä peliä on valahtanut viidenneksi.

Haastatteluhetkellä Lahti oli vielä sarjataulukon toinen, ja kaikki näytti hyvältä. Tuolloin Paananen avasi menestyksen avaintekijöitä.

- Nuoret pelaajat ovat ottaneet seuraavaa steppiä ja onnistuimme säilyttämään tärkeät palikat, mitkä olivat viime vuonna ja ehkä jo sitä edellisenä vuonna. On onnistuttu tosi hyvin täsmähankinnoissa. Kummiskaan viime vuoteen peilattuna ei mitään mullistavaa ole tapahtunut. Ei me asioita niin eri tavalla tehdä kuin vuosi sitten. Koen, että meillä on ollut kilpailu aika hyvää koko ajan joukkueessa. Ollaan pystytty kierrättämään pelaajia, mikä on pitkällä kaudella elintärkeätä. Loukkaantumisia on ollut aika vähän.

Tällä kaudella Lahti on pelannut paljon kahdella keskikentän keskimmäisellä pelaajalla, joilla on näyttänyt olevan samankaltaiset vastuualueet. Meritoitunut Hendrik Helmke on pelannut Paanasen aisaparina pelin sydämessä.

- Hendrikistä näkee, että hän on pelannut ulkomailla. Jokapäiväinen tekeminen on huippuluokkaa. Vaatimus ja standardit ovat korkeata luokkaa treeneissä, peleissä ja missä tahansa, Paananen kehuu.

- Alkuun piti päästä samalle aaltopituudelle. Alkukaudesta ei saatu niin paljon pelejä alle kuin oltaisiin haluttu. Se näkyi siinä, ettei vielä tiedetty, mitä toinen tekee. Se on kehittynyt koko ajan eteenpäin ja aika luontevasti roolijako on tullut siihen. Se kummalla sattuu olemaan parempi päivä, niin tekee enemmän juttuja. Ei siitä ole tarvinnut edes hirveästi puhua, Paananen jatkaa.

Päävalmentaja Korkeakunnaksen kanssa Paananen on tullut hyvin juttuun päivästä yksi lähtien.

- Toke on hyvin ihmisläheinen valmentaja ja meillä synkkasi alusta asti. Vaikea on nähdä tilannetta, missä jollain ei synkkaisi Token kanssa. Ehkä se on sitä hänen taustaansa, että pystyy käsittelemään erilaisia persoonia hyvin.

Paananen antaa tunnustusta Korkeakunnaksen kasaamalle valmennusryhmälle, johon on tällä kaudella kuuluneet mm. Toni Huuhka, Joni Kallioinen ja Ari Korhonen.

- Token rakentama valmennusryhmä on sellainen, mistä tuntuu, että jokaiselta saa jotakin. Kokonaisvaltainen tiimi, jossa kaikki täydentävät toisiaan. Kallioisen kanssa ollaan katseltu paljon videoita ja analysoitu yksilökeskeisesti pelaamista. Huuhka on tuonut fysiikkapuolelle asioita.

Paananen näkee itsensä box-to-box-pelaajana ja haluaa kehittyä eteenpäin nimenomaan siinä roolissa. Hän on saanut pelaamiseensa koko ajan lisää rohkeutta, ja seuraava askel on saada tehosarakkeeseen täytettä.

- Haluaisin olla sellainen ja olen itseäni yrittänyt muovata enemmän box-to-box-pelaajaksi. En tykännyt niin puolustusvoittoisesta roolista ja halusin viedä itseäni ylemmäksi. Jos unohtaa ne tehot, mitä tältä kaudelta on vähän, niin olen mennyt eteenpäin box-to-box-pelaajana. Vielä se noissa tehoista kaipaa parannusta, mutta koen, että pääsen enemmän ja enemmän paikoille. Pitää hioa viimeiset ratkaisut paremmaksi.

Paanasen suurimpana vahvuutena voidaan pitää silkkisiä pallonkäsittelytaitoja. Niitä on hiottu nuorena antaumuksella.

- Silloinhan ne futarin perustaidot pitää hioa kuntoon. Minulla ei hirveästi ole ollut missään vaiheessa uraa ongelmia sen kanssa, ettei pystyisi kesyttämään palloa tai syöttämään sitä omille. Nyt se olisi ollut jo pitkään liian myöhäistä, jos sitä ei olisi silloin tehnyt.

Voisi ajatella, että evoluutio on kehittänyt Paanasesta sellaisen pelaajan, mikä hän on nyt. Alle 170-senttimetriä pitkällä varrella kun on hieman haastavaa lähteä rakentamaan omaa pelaamistaan fyysisten ominaisuuksien varaan.

Paananen ei kuitenkaan usko, että hän olisi laiminlyönyt omalla ajalla tehtävän työn, jos hän olisi ollut fyysisten ominaisuuksien puolesta erilainen.

- En usko, että sillä olisi ollut hirveästi vaikutusta, mutta totta kai se muovaa. Olisihan se tyhmää, että rupeaisin painimaan 80-kiloisten jätkien kanssa. Ei siinä pärjäisi, joten pitää keksiä muita keinoja.

- Eihän nykyään futiksessa ole sellaista pelaajaa, joka olisi hirveä rouhija tai pitkä ja nopea. Pitää olla tietyt perusominaisuudet olemassa, jos haluat pärjätä. Futis on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi lajiksi, eikä yhden asian spesialistit enää pärjää futiksessa. Pelaajien on ollut pakko mukautua siihen, Paananen muistuttaa.


Lahtelaistunut savolainen

Paanasesta huomaa, että hän rakastaa lajia. Puhetta jalkapallosta riittäisi vaikka kuinka, eikä kaikkea yksinkertaisesti pysty mahduttamaan tähän juttuun. Nauhurissa ei välttämättä edes tila riittäisi, jos Diegon kanssa lähdettäisiin asioita toden teolla analysoimaan.

Jos pitäisi valita onnistuneen liukutaklauksen, maalisyötön tai maalin väliltä, minkä valitsisit?

- Kyllä mä sen maalin valitsisin, Paananen vastaa sen kummemmin miettimättä.

- Enemmän inhoan ennen kaikkea häviämistä. Itsellä on aina ollut silleen, että inhoan enemmän hävitä kuin rakastan voittamista. Se fiilis mikä tulee, kun häviää, on voimakkaampi kuin mikä tulee kuin voittaa. Se ehkä on asia, mikä vie kehitystä eteenpäin. Se on tunne, mitä ei missään nimessä halua kokea, Paananen avaa sielunmaisemaansa.

Persoonana Paananen kokee olevansa rauhaa rakastava savolainen, joka nauttii pukukoppielämästä.

- Tykkään olla porukassa. Vaikea on kuvitella muuta yhteisöä kuin jalkapallojoukkue, missä pystyy olemaan niin tiiviissä ryhmässä, toimimaan siinä ja muodostamaan ystävyyssuhteita. Totta kai on hetkiä, kun haluaa unohtaa futiksen täysin ja silloin on ihan turha tulla tuputtamaan futista.

- En ole räiskyvin persoona siinä mielessä. Pystyn toimimaan kaikkien kanssa aika hyvin. En voi sanoa, että olisin paikasta toiseen menevä persoona. Tykkään rauhoittua, ottaa omaa aikaa ja rentoutua. Tykkään naatiskella, Paananen puhelee.

Avioliiton onnelliseen satamaan Paananen purjehti viime marraskuussa pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Arki on pysynyt ennallaan.

- Pallo jalassa ollaan, Paananen nauraa.

- Ollaan oltu niin monta vuotta yhdessä, joten se oli luonnollinen jatkumo sillekin. Ei ole arki muuttunut.

Vapaa-aikaansa Paananen kuluttaa harrastuksiensa ja läheisiensä parissa.

- Futis vie niin paljon aikaa, että se rajoittaa. Himasta löytyy pleikkari, tykkään kalastaa ja myös lueskella kirjoja. Vapaa-aikaa vietän himassa vaimon kanssa ja kun on mahdollisuus, niin näen frendejä. Perhe ja kavereita asuu Kuopiossa, niin tulee usein käytyä sielläkin, kun on sauma. Yritän paikata sitä poissaoloa, mikä johtuu futiksessa. Kauden jälkeen se tietysti on helpompaa, kun ei ole niin paljoa actionia

Eniten omaan uraan vaikuttaneet yksittäiset ihmiset löytyvät omasta perheestä.

- Vaimo siinä mielessä, että ollaan monta vuotta seurusteltu ja hän on ollut eniten tukena päivittäisessä elämässä. Siinä mielessä olen ollut hyvin onnekas, että olen löytänyt sellaisen ihmisen joka ymmärtää tietyllä tavalla lajin vaatimukset ja mitä se vaatii kotona.

- Molemmat sekä oma että vaimon perhe ovat tukeneet koko ajan omaa työtä ja he ymmärtävät, mitä se vaatii. Vaikea on kuvitella minkälaista se olisi ollut, jos olisi tullut tänne yksin hengailemaan poikamiehenä ja olisi pitänyt tehdä asiat yksin.

Uran tähän astisista tapahtumista ikimuistoisimmat hetket löytyvät KuPSin paidassa pelatuista europeleistä.

- Se koko buumi mitä se aiheutti Kuopiossa. Tommoselle kaupungille tuommoinen juttu, kun menet 1. ja 2. kierrokselta jatkoon. Sitten voitat himassa Bursasporin. Ne ovat harvoja hetkiä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteisössä, kun kaikki puhuvat futiksesta. Saatiin maistaa vähän, mitä se on esimerkiksi englannissa.

FC Lahti on kohdellut Paanasta hyvin.

- FC Lahti on mulle tärkeä seura. Työpaikka ja hyvä sellainen, hieno seura.

Lahteen Paananen on kotiutunut erinomaisesti. Voisiko sanoa jopa täydellisesti. Rakkautta nykyistä asuinkaupunkia kohtaan on ilmassa. Sen pystyy aistimaan.

- Vaimo aina muistuttelee, että olen kuopiolainen. Ilmeisesti yritän liian kovasti olla lahtelainen. Niin hyvin olen sopeutunut tänne. Tällä hetkellä koen tämän kotikaupungikseni, olen tykännyt tosi paljon olla täällä. Kuopiossa on aina kiva käydä tapaamassa perhettä, mutta aina kun ajaa tuota Heinola-Lahti-väliä ja sitten tulee Lahden raja, niin tuntuu, että tulee taas himaan, Paananen tunnelmoi.

- Tykkään kaupungista ja ihmisistä, paitsi liikenteessä. Täältä on tosi paljon hyviä frendejä, jotka säilyvät toivottavasti läpi elämän. Vaikea sanoa mihin elämä vie, mutta Lahti tulee aina varmasti säilymään muistoissa.

Yhtä asiaa Paananen ei tosin ymmärrä.

- Olen aina ihmetellyt, että kun puhutaan, että hämäläiset olisivat jotenkin hitaita. Kun tulee Kuopiosta, niin tulee mieleen, että kokeilkaa jotain muuta, Paananen nauraa viitaten savolaiseen "naatiskelukulttuuriin".

FC Lahden ja Paanasen kausi päättyy tulevana lauantaina kotiottelulla Helsingin IFK:ta vastaan. Panokset ovat kovat. Mikäli Lahti voittaa ja IFK Mariehamn häviää oman kotiottelunsa Ilvestä vastaan, nousee Lahti takaisin neljännelle sijalle. Tämä tarkoittaisi sitä, että Lahti selviytyisi ensi kaudeksi Eurooppa-liigan karsintoihin kolmatta kertaa seurahistoriansa aikana.

Jalkapalloprofessorin ja FC Lahden yhteistyö jatkuu vielä ainakin ensi kaudella. Ennen kuin enempää uhrataan ajatuksia ensi kauteen, naatiskellaan Paanasen kanssa kauden viimeisestä taistosta, kävi miten kävi!

Teksti: Miko Heikkinen
Kuvat: Juha Tamminen